Jokainen otavaoppilas korostaa ensimmäisenä samaa asiaa: yhteisöä. Toisin kuin suurten kaupunkien nimettömät kampukset, Otavassa kaikki tuntevat toisensa. "Täällä ei voi jäädä piiloon omaan huoneeseensa", nauraa Sara, 19, joka opiskelee media-alalla. "Ja se on hyvä asia. Joku koputtaa ovelle ja kysyy, lähdetkö saunaan tai pelaamaan sulkapalloa. Tulee pakosti tutuksi."
Kaikki ei tietenkään ole ruusuilla tanssimista. Maaseudun rauhallisuus voi tuntua aluksi yksinäiseltä, jos on tottunut ison kaupungin sykkeeseen. Lisäksi pieni oppilaitos tarkoittaa, että sosiaalisia piirejä ei voi loputtomasti vaihdella – konfliktit on opittava selvittämään. Mutta juuri nämä haasteet tekevät otavaoppilaasta usein entistä vahvemman. otavaoppilaan
– Kirjoittanut kuvitteellinen ex-otavaoppilas, joka kaipaa edelleen lauantai-illoissa soitettuja kitarahetkiä ja vastarannassa kajastavaa kuutamoa. "Ja se on hyvä asia
Moni tulee Otavaan oppimaan vaikka kuvataidetta, musiikkia tai journalismia, mutta lähtee pois isommalla ymmärryksellä itsestään. Asuntolaelämä, yhteiset ruokailut, myöhäisillan keskustelut ja järvimaiseman rauha tekevät jotain, mitä ei voi laittaa todistukseen. Ota riski. Tervetuloa joukkoon.
Mitä jää käteen, kun otavaoppilas suuntaa kohti seuraavaa seikkailua? Tyypillisesti: syvällisiä ystävyyssuhteita, uskallusta olla oma itsensä ja eväitä elämään, joita ei saa mistään oppikirjasta. Jos harkitset hakemista, älä mieti liikaa. Ota riski. Tervetuloa joukkoon.